Ohita navigaatio

Varhaiskasvatuksessa johtajalla tulee olla pedagogiset silmälasit

Pedagogiseen johtajuuteen tarvitaan riittävän hyvää perustehtävän tuntemusta eli tietoa hyvästä ja laadukkaasta pedagogiikasta. Tärkeä askel kohti vahvempaa pedagogista johtajuutta on uuden lain kelpoisuusvaatimusten mukainen kasvatustieteen maisterin tutkinto johtajalla. Jo toimessa olevien osalta tätä vaatimusta ei ole, jolloin heidän oma toimintansa pedagogisen tietämyksensä ylläpitämisessä ja uuden tiedon hankinnassa on tärkeää. Vahva pedagoginen tietämys antaa “selkärangan”, jonka pohjalta johtaja voi perustella päätöksensä. Se antaa myös ikäänkuin “pedagogiset silmälasit”, jotka ohjaavat johtajan havaintoja toteutetusta toiminnasta ja sen kehittämistarpeista.

Yhtä tärkeää kuin vahva pohjakoulutus on jatkuva uuden tutkimustiedon kartoittaminen. Johtajan ei tarvitse tietenkään hallita niin syvästi kuin kasvatustyötä toteuttavan tahon menetelmällisiä taitoja, mutta hänen on syytä olla selvillä tutkimustiedon tuottamista uusista kenties vanhoja toimintatapoja kyseenalaistavista seikoista. Alan julkaisujen ja median seuraaminen sekä koko henkilöstön koulutukset ovat joka ammattiryhmälle, myös johtajille, tärkeitä toimia osaamisen päivittämiseksi.

Pedagogisen johtajuuden perustana on eettinen pohdinta, jossa lasten edun ensisijaisuus on pohjana Varhaiskasvatuslain (540/2018) mukaan. Haasteita tuo usein taloudellisten vaateiden ristipaine. Johtajuuteen liittyvien monenlaisten ratkaisujen eettinen pohdinta on kuitenkin erittäin tärkeää ja pedagogisten perustelujen nostaminen keskusteluun yksi johtajan merkittävin tehtävä.

Kuten Sergiovanni (1992) kuvaa: sydän, pää ja kädet tulisi toimia saman arvopohjan mukaan. Johtajan toiminta on uskottavaa vain, kun hänen toimintansa heijastaa samoja arvoja, joita hän kertoo pitävänsä tärkeinä. Johtaja, jonka toiminta on arvopohjaista, ja joka seisoo sanojensa takana, on vakuuttava ja häneen luotetaan.

Johtajan tehtävänä on myös viedä päätöksenteon pedagogiset perustelut johtamiinsa yksiköihin. Varhaiskasvatuslain ja muut toimintaan liittyvät lait ja säädökset määrittävät minimivaatimukset, mutta pedagogisena perusteluna minimi ei ole aina riittävä, vaan voidaan myös vaatia enemmän!

Ohjausasiakirjat (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet) perustuvat lakiin ja ne pitää tuntea hyvin, jotta niitä voidaan noudattaa. Tutkimustulosten mukaan opettajat ja muu henkilöstö luottavat, että johtaja osaa pitää toiminnan tavoitteet näiden asiakirjojen suunnassa, ja että he voivat tarvittaessa pyytää johtajalta ohjausta ja ratkaisuja, jos työyhteisössä on ristikkäisiä näkemyksiä toimintatavoista.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet antavat pedagogiselle toiminnalle suuntaviivat. Toimintakulttuuriset tavat eivät saa määritellä ihmisten ja toiminnan johtamista, vaan työnkuvat, roolit ja päiväjärjestys tulee suunnitella perustehtävää ja vasua/esiopsia tukien sekä perustuen kunkin ammattiryhmän ammatilliseen osaamiseen. Ei siis riitä, että ohjausasiakirjat vain marginaalisesti tunnetaan. Niiden rikas sisältö vaatii asioiden pilkkomista ja konkretisointia arjen tekojen tasolle. Tarvitaan myös kasvatustieteellistä asiantuntijuutta, jotta asiakirjojen sisältöä voidaan tulkita.

Vasu/esiops tuodaan eri tasoille pedagogisten dokumenttien avulla. Lapsen vasu ja ryhmävasu tai pedagoginen toimintasuunnitelma konkretisoivat, miten ohjausasiakirjan edellyttämät asiat todentuvat yksittäisen (ja jokaisen) lapsen kokemusmaailmassa varhaiskasvatuksessa sekä miten ryhmätasolla toiminta organisoidaan, jotta nämä asiat toteutuisivat. Yksikkövasu tai yksikön toimintasuunnitelma linjaavat vasun ja esiopetussuunnitelman toteuttamista koko yksikön laajuudessa sen ominaislaadun ja paikalliset olosuhteet huomioiden.

Oleellista on käydä jatkuvaa arvo- ja perustehtäväpohjaista keskustelua toimintaa ohjaavista lapsi-, oppimis- ja kasvatuskäsityksistä. Jotta tämä keskustelut voisi toteutua tulee niille luoda selkeät rakenteet ja paikat. Säännölliset palaverirakenteet, joista pidetään kiinni myös henkilöstön poissaolojen aikana, ovat tärkeitä.

Arviointi kehittämisen perustana

 Toiminnan kehittymisen ehtona on arviointipohjainen kehittäminen. Yksi pedagogisen johtajuuden työväline on pedagogiikan arviointi ja sen kehittäminen arvioinnin pohjalta. Oleellista on toiminnan jatkuva arviointi, tavoitteiden tunnistaminen ja toiminnan kehittäminen niiden suuntaan.

Tärkeää on niin ikään miettiä, millaisia arviointivälineitä otetaan käyttöön. Pelkät asiakastyytyväisyyskyselyt raapaisevat vain pintaa, ja talouden mittarit puolestaan kertovat taloudellisen näkökulman nostamisesta toimintaa ohjaaviksi arvoiksi. Mikäli halutaan arvioida varhaiskasvatuksen prosessin laatua, tulee mittarienkin perustua tutkittuun kasvatustieteelliseen tietoon. Karvin laadunarvioinnin perusteet avaavat tätä selkeästi.

Arviointi ei ole kuitenkaan itsessään vielä riittävä, ja se ei saa kääntyä tarkoitustaan vastaan, jolloin arvioinnista tulee itsetarkoitus ja ranking-listojen rakentamisen perusta. Arvioinnin tulisi sen sijaan toimia pohjana kehittämistoimien kohdentamiselle ja resurssien kohdentamiseen sinne, missä kehittämisentarvetta ilmenee. Keskeiset arvioinnit tulokset tulee julkistaa, jolloin myös olisi hyvä kertoa, mihin toimenpiteisiin arvioinnin pohjalta ryhdytään.

 Talon tavoista pedagogisesti perustelluksi toiminnaksi

 Organisaatioiden toimintakulttuurit muotoutuvat ajan saatossa usein hyvin vahvoiksi “talon tavoiksi”. Asioita ja toiminnan reunaehtoja toistetaan “näin meillä on ollut tapana tehdä” -tyylisesti pohtimatta aina toiminnan takana olevia perusteluja. On tehty ratkaisuja päiväjärjestyksestä, työvuoroista ja monista muista rakenteellisista seikoista, mutta myös kirjoittamattomista periaatteista ja säännöistä työyhteisöön. Näitä ja niiden taustalla olevia perusteluja on syytä aika ajoin tarkastella kriittisesti. Istuvatko ne enää tähän aikaan ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen? Ovatko ratkaisumme linjassa uuden kasvatustieteellisen tiedon kanssa? Ovatko toiminnan perustelut pedagogisesti perusteltuja ja linjassa toimintaa ohjaavien lakien ja ohjausasiakirjojen kanssa?

Toimintakulttuurin arviointi voi olla osa arviointivelvoitteen toteuttamista. Tähän käyttökelpoisia välineitä ovat varsinaisten arviointimittareiden ohella eri tason vasut tai esiopsit. Yhteisesti laadittujen yksikkövasujen ja ryhmävasujen sekä tiimisopimusten arvioinnin avulla saadaan näkyväksi toteutetun toiminnan tasoa ja tapoja. Henkilöstön osaamisen jatkuva kehittäminen voidaan suunnata oikeille urille todettujen tarpeiden avulla.

Tarvitaan osaavia johtajia

 Hyvä varhaiskasvatuksen substanssin hallinta ei itsessään tee hyvää johtajaa. Johtaminen on oma ammattinsa, johon tarvitaan osaamista. Itsensä johtaminen on tärkeä perusta johtamisosaamiselle. Koko työyhteisön tasolla käytävään arvo- ja perustehtäväkeskusteluun osallistuminen on myös johtajalle tärkeää. Se tukee hänen toimintaansa uskottavana eettisesti vahvana johtajana, joka kykenee tuomaan arvokeskustelun osaksi työyhteisön toiminnan perusteluja. Tämä rakentuu kuitenkin johtajan oman arvomaailman selkeyteen, jota osana itsensä johtamista johtajan tulisi pohdiskella.  Johtaja tarvitsee koulutusta omaan johtamisosaamiseensa. Ensisijaista olisi kasvatus- ja opetusalalle suunnattu johtamiskoulutus, mutta myös monet muut esimieskoulutukset tukevat johtajan työn hallintaa.

 Työn sisällöllinen hallinta ja ammattiroolin selkeys tukevat johtajan työhyvinvointia.

Työtehtävien rajaaminen ja aikatauluttaminen sekä kyky ja mahdollisuus keskittyä käsillä oleviin tehtäviin ovat tärkeitä johtamisen taitoja. Hyvät rakenteet pedagogiselle johtajuudelle voidaan suunnitella erilaisten listausten tai vuosikellojen avulla, joihin eri tasoilla tapahtuvat tehtävät voidaan sijoittaa. Näitä tasoja ovat muun muassa johtajan tehtävät, varhaiskasvatuksen opettajan tehtävät ja tiimien yhteinen vastuu, sekä yhteistyö vanhempien kanssa, pedagoginen dokumentointi, vasut, vasukeskustelut ja erilaiset arviointikeskustelut. Pedagoginen johtajuus tarvitsee hyvän suunnitelmallisuuden ohella aikaa pedagogiselle keskustelulle, eli erilaisia keskustelufoorumeja ja palaverirakenteita, joissa tätä keskustelua on mahdollista käydä. Näihin tulisi rakentaa vuosikellossa paikat ja ajoitus.

Ajanhallinta tukee työhyvinvointia, ja tässä omien tehtävien rajaaminen olisi keskeistä. Oman työn rajaamisella, aikatauluttamisella ja jaksottamisella voidaan saada hallinnan tunnetta työhön. Oman esimiehen kanssa olisi hyvä käydä keskustelua hallittavan työn määrästä, mikäli työkuormaa on liikaa. Monet erilaiset hallinnolliset ja muut tehtävät sekä sirpaleisuus tehtävänkuvassa koetaan kuormittavina. Pohdittavaksi voisi nostaa, onko esimerkiksi sellaisia tehtäviä, joita voidaan delegoida tai onko koko kuntaorganisaation tasolla johtamisrakenteessa uudelleen järjestelyn paikkoja? Mitkä tehtävät sopisivat paremmin esimerkiksi sihteerille? Mitä tehtäviä apulais/varajohtaja voisi ottaa hoitaakseen, ja miten hänelle saadaan siihen aikaresurssia?

Varhaiskasvatuksen opettaja tiiminsä pedagogiikan johtajana

 Varhaiskasvatuksen opettaja on tiiminsä pedagogiikan asiantuntijajohtaja. Tässä roolissa hän vastaa koko lapsiryhmän osalta toiminnan pedagogisesta tasosta. Varhaiskasvatuksen opettajalle määritelty suunnittelu-, arviointi- ja kehittämistyöaika (sak-työaika) on kohdennettu erityisesti tähän työhön. Suunnittelu, arviointi ja kehittäminen ovat perusprosesseja pedagogisen toiminnan johtamisessa. Pedagogisen johtajuuden eri elementit toteutetaan paitsi koko yksikön osalta myös tiimikohtaisesti. Varhaiskasvatuksen opettajan työhön kuuluu siten toiminnan visiointi, arviointi ja kehittäminen varsinaisen lasten kanssa tehtävän pedagogiikkaa toteuttavan työn lisäksi. On erittäin tärkeää, että johtaja tukee varhaiskasvatuksen opettajan pedagogista johtajuutta ja määrittää työyhteisössä ammattiryhmien tehtävät tämän mukaisesti. Johtajuuden haltuunotto voi olla haastavaa, mikäli rooli ei ole selkeä tai tiimi ei anna sille tilaa. On myös tärkeää korostaa tiimin jäsenille, että varhaiskasvatuksen opettajalle tuo on ennen kaikkea vastuun kantamista pedagogisen suunnittelun prosessista ja yksi työtehtävä siten lisää hänelle.

Teksti Elina Fonsén, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto

Kuva Jyrki Luukkonen

 Artikkeli on julkaistu Lastentarhassa 2/2020, joka ilmestyi 14.5.2020.

Lastentarha on VOL:n jäsenetu ja tilattavissa yrityksiin ja yhteisöihin kuten päiväkoteihin.

Varhaiskasvatuksen Opettajien Liiton julkaisema ja Elina Fonsénin kirjoittama Johda pedagogiikkaa! -opas on kokonaisuudessaan luettavissa VOL:n  verkkosivuilla. 

VOL:ssa toimii oma Johtajuustyöryhmä, jonka tavoitteena on varhaiskasvatuksen esihenkilöiden ja asiantuntijoiden edunvalvonnan sekä verkostoitumisen tehostaminen yhteistyössä OAJ:n kanssa niin, että varhaiskasvatuksen johtaminen tulee näkyväksi.

Tapahtumat

Yhdistyksemme