Ohita navigaatio

Yksinäisyyden vähentäminen voi lähteä päiväkodeista

Joka kymmenes päiväkoti-ikäinen lapsi vaikuttaa yksinäiseltä ja joka viidennellä on vaikeuksia tulla toimeen ikätovereiden kanssa. Luvut ovat hälyttäviä, sanoo kasvatuspsykologian professori Niina Junttila.

Päiväkoti on avainasemassa, kun yhteiskunnassa halutaan vähentää yksinäisyyttä. Yksinäisyys ja ulkopuolisuuden tunne alkavat monesti lapsuudessa ja jatkuvat valitettavan usein halki elämän. Päiväkodissa lapselle voidaan opettaa sosiaalisia taitoja ja tunnetaitoja. Pienet arkiset pohdinnat, kuten miltä lapsesta tuntuu jäädä yksin tai miltä tuntuu, kun kaveri pyytää ystävällisesti mukaan leikkiin, ovat hyvin tärkeitä lapsiryhmässä. Niistä lapsi oppii empatiaa ja vuorovaikutusta. Lapsi on hyvin taitava ymmärtämään, miltä toisesta tuntuu.

Professori Niina Junttila on ensimmäiseltä koulutukseltaan varhaiskasvatuksen opettaja. Hän on tutkinut yksinäisyyttä ja osattomuutta pitkään. Erityisesti häntä kiinnostaa lasten, nuorten ja perheiden yksinäisyys. Hän on kirjoittanut muun muassa lapsen yksinäisyydestä kertovan kirjan Kavereita nolla (Tammi, 2019). Parhaillaan hän johtaa laajaa monitieteistä Right to Belong tutkimuskonsortiota. Kaikkiaan laajassa tutkimuksessa on mukana 50 tutkijaa sekä ministeriöiden ja virastojen virkamiehiä. Keskiössä on lasten ja nuorten oma ääni. Kuusi vuotta kestävä hanke aloitettiin vuonna 2022. Ikävät lasten yksinäisyystiedot ovat sen ensimmäisiä tuloksia.

Jokainen voi olla kaveri

Opetusneuvoksena toimiessaan Junttila haastatteli videolle päiväkotilapsia. Hän kysyi, miltä tuntuu, kun ei pääse mukaan leikkiin. Yksi lapsi vastasi, että tulee pipi ja paha olo. Hänen olemuksensa muuttui tätä kertoessa surulliseksi.

“Lapsi ymmärtää, miten ikävää on jäädä ulkopuolelle”.

”Ystävyydestä ja kaveruudesta kannattaa jutella lapsiryhmässä. Ketään ei voi pakottaa sydänystäväksi toiselle, mutta jokainen voi olla kaveri kaikille. Se on perustaito, johon pitää kiinnittää huomiota”.

Tunne- ja vuorovaikutustaitoja kannattaa opettaa jatkuvasti. Ne ovat helppo tie yksinäisyyden tilanteesta ulos. Päiväkoti on tärkeä oppimispaikka. Kotona lapsi oppii sosiaalisia perustaitoja, mutta siellä harvemmin on ikätovereita, joiden kanssa harjoitella toisen huomioon ottamista, leikkiin mukaan ottamista ja kuuntelemista. Tutkimusten mukaan lapsen koulu alkaa sitä paremmin, mitä paremmat hänen sosiaaliset taitonsa ja osallisuuden kokemuksensa ovat. Lapsi pääsee pois yksinäisyyden kehästä paremmin kuin esimerkiksi yläkoululainen. Pitkittynyt yksinäisyys ja osattomuus aiheuttavat pahimmassa tapauksessa nuorelle muun muassa radikalisoitumisen, rikollisuuden ja kaikesta ulkopuolelle tipahtamisen uhkia.

Ole itse hyvä malli

Lapsi aistii herkästi kaiken ympärillä tapahtuvan. Junttila sanoo, että muun muassa siksi päiväkodin henkilöstön kannattaa muistaa itse käyttäytyä ystävällisesti myös muita aikuisia kohtaan. Pienet lapset arvostavat aikuisia tavattoman paljon ja imevät mallia heistä.

Varhaiskasvatuksen opettajan ja vanhempien päivittäiset keskustelut ovat lapsille erittäin merkittäviä. Kun lapselle tärkeät aikuiset vaihtavat päivän päätteeksi kuulumisia siitä, miten lapsen päivä on kulunut ja keiden kanssa tämä on leikkinyt, he tulevat samalla sanattomasti kertoneeksi lapselle, että he aikuisina luovat tälle turvallista, välittävää maailmaa yhdessä.

Päiväkodeissa tehdään merkittävää työtä. Varhaiskasvatuksen opettajat jäävät usein sekä lasten että vanhempien mieleen.

Junttila oli taannoin puhumassa eräässä tilaisuudessa. Puheenvuoron jälkeen kuuntelemassa ollut viraston ylijohtaja tuli nykäisemään hihasta ja kertoi muistavansa Junttilan oman lapsensa päiväkodista, vuosien takaa.

“Olin ollut siellä opiskeluaikoina harjoittelemassa”, hän naurahtaa.

Tärkeä työ vaatii arvostusta. Työ ei saa olla resurssipulan takia liian kiireistä ja kuormittavaa.

“Varhaiskasvatuksesta ei voi säästää enää yhtään.”

Teksti Terhi Friman Kuva Jussi Vierimaa